Onko syntymässä riita taloyhtiön kanssa kylpyhuoneen kosteusvaurion korjauskustannuksista?

Onko syntymässä riita taloyhtiön kanssa kylpyhuoneen kosteusvaurion korjauskustannuksista?

Taloyhtiön vastuu kosteusvauriosta on yksi yleisimpiä aiheita asunnon omistajan ja taloyhtiön välisissä epäselvyyksissä. Jos vastuut ja velvollisuudet eivät ole selviä, riita taloyhtiön kanssa kylpyhuoneen kosteusvaurion korjauskustannuksista on mahdollinen. Tässä artikkelissa käsittelemme taloyhtiön ja asunnon omistajan vastuita, kun kyse on kylpyhuoneen kosteusvauriosta ja sen korjaamisesta. Avaamme, miten vastuu jakautuu taloyhtiön ja asunnon omistajan välillä sekä miten vauriotyypit vaikuttavat kustannusten jakoon.

Taloyhtiön ja asunnon omistajan vastuista säädetään asunto-osakeyhtiölaissa. Taloyhtiöillä on pääsääntöisesti vastuu kylpyhuoneiden vedeneristeistä, putkista ja rakenteista. Tämä sisältää myös vesijärjestelmien kunnossapidon, kuten hanat ja suihkut. Toisaalta, asunnon omistajan vastuulle jää kylpyhuoneen kunnossapito ja tarvittavien huoltotoimenpiteiden suorittaminen, kuten silikonisaumojen uusiminen. Mikäli asunnon omistaja laiminlyö näitä velvollisuuksia, voi taloyhtiö periä häneltä kylpyhuoneremontin kustannuksia.

Kosteusvaurioiden ja vesivahinkojen kohdalla tilanne muuttuu monimutkaisemmaksi. Taloyhtiö vastaa yleensä rakenteisiin ulottuvien vaurioiden korjaamisesta, mutta jos vahinko johtuu asunnon omistajan toiminnasta, voi korvausvastuu siirtyä hänelle. Tässä artikkelissa käymme läpi, kuinka vastuunjako määräytyy eri tilanteissa ja miten korjauskustannukset jaetaan, kun kyseessä on taloyhtiön kylpyhuoneen kosteusvaurio ja siitä mahdollisesti syntyvä riita.

Taloyhtiön vastuu kosteusvauriosta ja vesivahingosta

Kosteusvauriot ja vesivahinko vaikuttavat lähes aina taloyhtiön rakenteisiin, jolloin niiden korjaaminen kuuluu taloyhtiön kunnossapitovastuulle riippumatta siitä, mistä vaurio tai vahinko on johtunut. Asunnon omistajan on aina ilmoitettava taloyhtiölle rakenteisiin ulottuvasta kosteusvauriosta ja vesivahingosta, vaikka se ei johtuisikaan hänestä. Vesivahinko vaatii yleensä hallitukselta tai isännöitsijältä viipymättömiä toimia, mutta myöskään kosteus- ja mikrobivaurioiden selvittämisessä ja korjaamisessa ei tule viivytellä aiheettomasti.

Kun asunnon omistaja ilmoittaa epäilevänsä huoneistonsa rakenteissa kosteusvauriota, vastuu jatkotoimista siirtyy taloyhtiölle. Taloyhtiön on harkittava, aiheuttaako ilmoitus tarvetta tarkemmille tutkimuksille, ja missä laajuudessa tutkimuksia tulisi tehdä. Suurin osa kosteus- ja homeongelmista johtuu kylpyhuoneesta. Kosteus- ja mikrobivaurioita voidaan tutkia sekä rakenteita rikkomattomilla menetelmillä että rakenneavauksilla, joissa on mahdollista löytää myös rakenteissa tai eristeissä piileviä kosteusvaurioita.

Asunnon omistajan ja taloyhtiön vastuut kosteusvauriosta ja vesivahingosta

Kosteusvaurion ja vesivahingon korjaamiskustannukset kuuluvat taloyhtiön vastuulle, jos vaurio ulottuu taloyhtiön kunnossapitovastuulla oleviin rakenteisiin ja vaurio ei ole aiheutunut osakkeenomistajasta tai hänen vuokralaisestaan. Tällöin taloyhtiön on korjattava vaurio ja ennallistettava omalla kustannuksellaan vaurion korjaamiseksi purettavat pintarakenteet perustasoon saakka. Jos asunnon omistaja haluaa perustasosta poikkeavia pintamateriaaleja tai ratkaisuja asuntoon, hän vastaa niiden kustannuksista itse.

Asunnon omistaja on korvausvastuussa kosteus- ja vesivahingoista, jotka hän on aiheuttanut taloyhtiön rakenteille tai naapurin huoneistolle. Asunnon omistaja voi olla vastuussa kosteusvauriosta tai vesivahingosta esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• asunnon omistaja on asentanut tai irrottanut pesukoneen tai astianpesukoneen huolimattomasti tai unohtanut seurata liitäntöjen kuntoa.
• asunnon omistaja on käyttänyt tiloja niiden tarkoituksen vastaisesti tai välinpitämättömästi, esimerkiksi kylpyhuoneen kosteusrasitus on ollut jatkuvasti epänormaalin korkea.
• asunnon omistaja ei ole huoltanut kunnossapitovastuulleen kuuluvia huoneiston osia kuten laatoituksia tai saumoja asianmukaisesti.
• asunnon omistaja on sulkenut ilmanvaihtoventtiilejä niin, ettei kosteus poistu tiloista.
• asunnon omistaja on laiminlyönyt ilmoittaa vuodosta tai kosteusvaurioon viittaavista muutoksista asunnossa.

Taloyhtiö voi vaatia asunnon omistajalta korvausta töistä, jotka taloyhtiö on joutunut suorittamaan asunnon omistajan aiheuttaman vesivahingon tai kosteusvaurion takia. Joskus vaurio ulottuu muihin asuntoihin, ja taloyhtiö joutuu suorittamaan korjaustöitä myös vahingon aiheuttajan naapureille. Tällöinkin taloyhtiön velvollisuutena on maksaa vain asuntojen korjaaminen perustasoon asti. Jos vahingon aiheuttajan naapurilla on ollut huoneistossaan perustasoa kalliimmat pinnat, niiden korvaaminen on vahingon aiheuttajan vastuulla.

Taloyhtiön vastuu kosteusvaurion ja vesivahingon korjaamisesta

Taloyhtiön on päätettävä, mikä on vaurion tarkoituksenmukaisin korjaustapa niin, että taloyhtiön kunnossapitovelvollisuus täyttyy. Huoneisto ei saa korjauksen jälkeen esimerkiksi aiheuttaa haittaa asukkaiden terveydelle. Taloyhtiön on myös huomioitava huoneiston ulkonäkö korjausten jälkeen ja sen saattaminen mahdollisimman lähelle sitä, mikä muissakin huoneistoissa on muodostunut yhtiön perustasoksi: vaikka vaurio vaikuttaisi esimerkiksi vain osaan lattiasta, usein joudutaan purkamaan ja uusimaan koko huoneen lattia, jotta huone pysyy korjauksen jälkeen yhdenmukaisen näköisenä.

Jotkin kosteusvauriot ja vesivahingot pystytään korjaamaan kuivattamalla, kun taas laajemmat vahingot voivat vaatia pintojen ja rakenteiden purkamista ja uusimista. Mikrobivauriot on joskus mahdollista korjata estämällä mikrobien pääsy rakenteista huoneilmaan, toisinaan taas ainoa korjausvaihtoehto on avata rakenteet ja poistaa mikrobipitoiset rakenteet. Taloyhtiössä on hyvä myös miettiä, mikä vaurion tai vahingon aiheutti, ja onko tarpeen ryhtyä lähiaikoina laajempiin toimenpiteisiin, jotta vastaavia vaurioita ei synny lisää. Esimerkiksi yhden huoneiston laaja kosteusvaurio antaa yleensä aihetta tutkia myös viereiset asunnot.