Sopimusrikkomusasiat

Mikä on sopimusrikkomus?

Sopimusrikkomus syntyy, kun osapuolet ovat tehneet keskenään sopimuksen, mutta joku osapuolista ei noudatakaan sitä. Sopimusrikkomuksia on monenlaisia, kuten sopimuksiakin. Sopimusrikkomus voi syntyä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• Suoritus viivästyy sovitusta
• Toimitettu tavara tai tehty suoritus ei ole sovitun mukainen
• Tilaaja ei maksa laskua ajallaan
• Osapuoli poikkeaa sopimuksen mukaisesta menettelystä tai velvoitteesta

Sopimusrikkomuksen oikaisu edellyttää reagointia siltä osapuolelta, jonka oikeuksia sopimusrikkomus loukkaa. Sopimusrikkomukseen puuttuminen tarkoittaa kahta asiaa:

1. Meneillään olevan sopimusrikkomuksen keskeyttäminen.
2. Jo tapahtuneiden loukkausten korvaaminen.

Mitä teen, kun sopimusrikkomus tapahtuu?

Kun sopimusrikkomus on huomattu, ensimmäiseksi siitä on reklamoitava eli ilmoitettava osapuolelle, jonka vastuulle sopimusvelvoitteen täyttäminen kuuluu.

Reklamaatio on vapaamuotoinen, mutta se kannattaa tehdä kirjallisesti, ja siitä on hyvä käydä selkeästi ilmi, mikä sopimusrikkomus on tapahtunut.

Loukatulla osapuolella voi sopimusrikkomuksen johdosta olla mahdollisuus vaatia seuraavaa:

1. Sopimusta rikkovan menettelyn lopettaminen.
2. Korvaus vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta syntyy.
3. Hinnanalennus virheellisen tavaran tai palvelun hinnasta.
4. Virheen oikaisu kuten virheettömän tavaran toimittaminen tai työn suorittaminen uudelleen.
5. Sopimuksen purku.

Lisäksi loukatulla osapuolella on oikeus pidättäytyä omasta sopimussuorituksestaan, esimerkiksi kauppahinnan maksamisesta, siihen saakka, kunnes sopimusrikkomus on oikaistu. Suorituksesta pidättäytymisen on kuitenkin oltava kohtuullinen toimenpide sopimusrikkomuksen vakavuuteen nähden. Esimerkiksi maksusuorituksesta saa pidättää vain sen osan, joka vastaa virheen tai vaatimusten arvoa.

Sillä, jonka väitetään rikkoneen sopimusta, taas on mahdollisuus esittää seuraavat väitteet:

1. Menettely on ollut sopimuksen mukaista
2. Sopimuksesta on poikettu, mutta sille on ollut laissa tai sopimuksessa sallittu syy, eikä kyseessä siten ole sopimusrikkomus.

Osa seuraamuksista voi toteutua samanaikaisesti, esimerkiksi sopimuksen purku ja vahingonkorvaus. Joidenkin seuraamusten kuten sopimuksen purun ja hinnanalennuksen vaatiminen samanaikaisesti ei ole mahdollista, koska ne sulkevat toisensa pois.

Sopimusrikkomuksen korvaaminen

Joskus pelkkä sopimusrikkomuksen oikaiseminen tai sopimuksen vastaisen menettelyn lopettaminen ei riitä, vaan sopimusrikkomuksesta on aiheutunut vahinkoa, joka tulee korvata. Vahinko voi olla euromääräistä, kuten saman sopimussuorituksen hankkiminen muualta, tai abstraktimpaa, kuten yrityksen brändiarvon heikkeneminen. Jotta sopimusrikkomuksen perusteella syntyisi oikeus vaatia vahingonkorvausta, edellytetään, että sopimusta rikkonut osapuoli on menetellyt tahallisesti tai huolimattomasti eli hän olisi huolellisesti toimimalla voinut välttää vahingon syntymisen.

Lähtökohtaisesti vahingonkorvauksen määrä arvioidaan laskemalla, millaisessa tilanteessa loukattu osapuoli olisi, jos sopimusrikkomusta ei olisi tapahtunut.

Jos kyse on esimerkiksi virheellisestä tavaratoimituksesta, vahingon määrä voidaan suhteellisen helposti laskea siitä, mitä korvaavan toimituksen tilaaminen on maksanut. Toisinaan voi kuitenkin olla haastava laskea, paljonko euromääräistä vahinkoa sopimusrikkomus on aiheuttanut, esimerkiksi tilanteessa, jossa jälleenmyyntisopimuksen osapuoli on sopimuksen vastaisesti ottanut kilpailijan tuotteita valikoimaansa. Tällaisessa tilanteessa joudutaan arvioimaan saamatta jäänyttä myyntikatetta.

Osapuolet saavat sopia myös sellaisista sopimusrikkomuksen seuraamuksista, joita ei ole suoraan laissa. Tällainen vapaaehtoinen seuraamus on esimerkiksi sopimussakko, joka eroaa vahingonkorvauksesta siten, että sopimussakon summa on etukäteen sopimuksessa määritelty eikä sen saamiseksi edellytetä, että mitään vahinkoa sopimusrikkomuksesta olisi ehtinyt aiheutua. Sopimussakko on hyödyllinen tilanteissa, joissa vahingon määrä olisi vaikea näyttää toteen.

Osapuolten sopimusvapautta kuitenkin rajoittaa pakottava lainsäädäntö, josta ei saa sopimalla poiketa, kuten kuluttajasopimuksissa jotkin kuluttajansuojalain säännökset.

Sopimusrikkomuksen sopiminen

Yleensä sopimusriidat kannattaa pyrkiä ratkaisemaan sovinnollisesti ennen kuin harkitaan oikeudenkäyntiin etenemistä. Oikeudenkäynnin heikkoutena on sen kesto: jos meneillään on sopimusrikkomus, loukatun osapuolen intressissä on yleensä saada sopimuksen vastainen toiminta loppumaan mahdollisimman pian, ja velvoittavan tuomion saamisessa voi kestää useampi vuosi.

Siksi on tärkeää pitää keskusteluyhteys avoinna osapuolten välillä. Osapuolet voivat neuvotella sovintosopimuksesta, jossa sovitaan esimerkiksi sopimusrikkeen oikaisusta, maksettavasta vahingonkorvauksesta sekä asiamieskustannusten jakamisesta.

Sopimusrikkomusasian ratkaiseminen oikeusteitse

Sopimusrikkomuksesta on mahdollista nostaa kanne tuomioistuimessa. Kanteen nostaa se osapuoli, joka vetoaa sopimusrikkomukseen. Sopimusrikkomuksen luonteesta riippuen kanteessa voidaan vaatia mm. seuraavia asioita:

1. Tuomioistuin vahvistaa sopimusrikkomuksen olemassaolo.
2. Tuomioistuin määrää vastapuolen täyttämään sopimuksen mukaisen velvoitteensa tai lopettamaan sopimuksen rikkomisen.
3. Tuomioistuin vahvistaa sopimuksen puretuksi sopimusrikkomuksen johdosta.
4. Tuomioistuin määrää vahingonkorvauksen tai sopimussakon sille, joka on rikkonut sopimusta.
5. Tuomioistuin määrää sopimusta rikkoneen osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa.

Kun tuomioistuimen tuomio saa lainvoiman eli päätöksen valitusaika päättyy, päätös voidaan tarvittaessa panna täytäntöön ulosoton kautta.
Sopimusriitojen ratkaisu tuomioistuimen ulkopuolella

Sopimusrikkomusasia voidaan ratkaista myös oikeudenkäynnin ulkopuolella. Yleisimpiä tapoja ratkaista sopimusrikkomus ovat tuomioistuinsovittelu, kuluttajariitalautakunta ja välimiesoikeus.

Vaikka sovintoneuvottelut eivät olisi tuottaneet tulosta ennen tuomioistuimeen etenemistä, sopimuksen osapuolilla on vielä tuomioistuinkäsittelyn aikana mahdollisuus yrittää sopia asia tuomioistuinsovittelussa. Tuomioistuinsovittelu on tuomarin johtama istunto, jossa osapuolet ja heidän asiamiehensä neuvottelevat sovinnollisen ratkaisun edellytyksistä.

Tuomari voi vahvistaa tuomioistuinsovittelussa saavutetun sovinnon. Tuomioistuinsovitteluun osallistuu aina eri tuomari kuin se, joka ratkaisee jutun, jos se etenee istuntoon saakka. Osapuolten ei siten tarvitse pelätä, että tuomioistuinsovittelussa käyty keskustelu vaikuttaisi tuomarin mielipiteeseen jutusta.

Kun kyse on kuluttajasopimuksesta, yritys voi joutua myös vastaamaan kuluttajan vaatimuksiin kuluttajariitalautakunnassa. Kuluttajariitalautakunta voi antaa asiassa ratkaisusuosituksen, mutta ratkaisusuositus ei ole sitova. Jos yritys ei noudata ratkaisusuositusta, kuluttaja joutuu viime kädessä nostamaan tuomioistuimessa kanteen. Varsinkin liikesuhteissa on tavanomaista, että rahallisesti merkittäviin sopimuksiin otetaan välityslauseke, jonka mukaan sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet käsitellään yleisen tuomioistuimen sijasta välimiesmenettelyssä. Tällöin sopimusriitaa ei voi ratkaista yleisessä tuomioistuimessa. Välimiesmenettelyssä käsiteltävät asiat eivät tule julkisiksi ja käsittely on nopeampaa kuin yleisessä tuomioistuimessa, mutta toisaalta osapuolet joutuvat itse maksamaan välimiesten kulut.

Sopimusrikkomusten ehkäisy

Epäselvistä tai puutteellisesti laadituista sopimusasiakirjoista johtuvat sopimusrikkomukset on mahdollista välttää jo sopimusta laadittaessa. Myös muunlaisten sopimusrikkomusten ratkaisemista voidaan helpottaa varautumalla niihin, sillä usein on etukäteen tiedossa, millaisia sopimusrikkomuksia alalla tyypillisesti esiintyy. Selkeät ja käyttäjälleen tutut sopimukset ovatkin sopimusrikkomusten ehkäisyn kulmakivi. Valmiissa internet-sopimuspohjissa piilee riski, jos ne otetaan osaksi liiketoimintaa selvittämättä ensin, mitä kullakin ehdolla tarkoitetaan. Mitä monimutkaisempi sopimus on, sen todennäköisempää on, että yleisluontoinen sopimuspohja ei vastaa kaikkiin tarpeisiin. Tarvittaessa sopimuksen muotoilussa kannattaa käyttää apuna juristia, joka selvittää asiakkaan tarpeet ja riskit ja muotoilee sen pohjalta sopimusasiakirjan, jonka vaikutukset asiakas ymmärtää.