Vahingonkorvausvaatimusasiat

Mitä vahingonkorvauksella tarkoitetaan?

Vahinkoasiassa osapuolina ovat vahingonkärsijä ja vahingonaiheuttaja. Vahingonkorvauksella pyritään lähtökohtaisesti saattamaan vahingonkärsijä siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahingon sattumista. Vahingonkorvaus voi olla sopimussuhteesta johtuvaa, jolloin kyseessä on sopimusrikkomusasia, tai sopimussuhteen ulkopuolista. Vahingonkorvauksella voidaan hyvittää aineellisia ja aineettomia vahinkoja, kuten:

1. omaisuuden korjauskulut tai rahallinen arvo
2. ansionmenetys
3. sijaisasumiskustannukset
4. saamatta jäänyt liikevoitto
5. kipu ja särky
6. tilapäinen ja pysyvä haitta
7. kärsimys, kun kyse on vakavasta loukkauksesta. Pelkkä mielipaha ei oikeuta vahingonkorvaukseen.

Vahingosta on yleensä korvausvastuussa se, joka on aiheuttanut vahingon tahallaan tai huolimattomuudesta. Joitain poikkeuksiakin tästä pääsäännöstä on, esimerkiksi työnantaja voi olla asiakkaalleen vastuussa työntekijänsä huolimattomuusvahingosta. Jotta vahingonkorvausta voi vaatia, on tiedettävä, kuka aiheutti vahingon. Lisäksi laista on löydyttävä peruste, jonka mukaan vahingonaiheuttaja on korvausvelvollinen vahingosta. Ilman tällaista perustetta vahinko jää vahingonkärsijän kestettäväksi.

Myös laiminlyönti ja passiivisuus voivat synnyttää vahingonkorvausvelvollisuuden, kun henkilöllä on erityinen laista tai sopimuksesta johtuva velvollisuus toimia. Esimerkiksi kiinteistö- ja asuntokaupassa myyjän on kerrottava ostajalle tiedossaan olevista kauppaan vaikuttavista seikoista. Tämän velvollisuuden täyttämättä jättäminen voi johtaa myyjän vahingonkorvausvastuuseen ostajaa kohtaan.

Mitä teen saadakseni vahingonkorvausta?

Vahingonkärsijän on ilmoitettava vahingosta vahingonaiheuttajalle ja vaadittava siitä korvausta. Vahingonkorvausvaatimus voi liittyä muihin samanaikaisiin vaatimuksiin, jotka koskevat samaa asiaa. Esimerkiksi asuntokaupan hinnanalennus- tai purkuvaatimus ja vahingonkorvausvaatimus esitetään usein samanaikaisesti.

Vahingonkorvausvaatimus voi vanhentua, jos vahingonkärsijä on passiivinen. Vahingonkorvausta onkin tärkeää vaatia kirjallisesti vahingonaiheuttajalta viipymättä sen jälkeen, kun vahinko ja sen laajuus ovat selvinneet vahingonkärsijälle. Vahingonkärsijän on hyvä varautua todistamaan vahingon määrä esimerkiksi hankkimalla arvio vahingon korjauskustannuksista.

Jos vahingonaiheuttaja kiistää korvausvaatimuksen joko määrältään tai perusteeltaan, vahingonkärsijällä on usein mahdollisuus hakea oikeusturvavakuutuksestaan päätöstä juristin kulujen korvaamisesta.

Vahingonkärsijällä on velvollisuus rajoittaa syntyvää vahinkoa. Jos vahingonkärsijä on omilla toimenpiteillään myötävaikuttanut vahinkoon, hän ei yleensä voi saada vahingosta täyttä korvausta.

Jos on esimerkiksi myyty kiinteistö, josta löytyy virhe, ostaja voi vaatia myyjältä korvausta sijaisasumisen kuluista vain, jos virhe estää kiinteistöllä asumisen ja vain siltä ajalta, jonka virheen korjaaminen kohtuudella kestäisi.

On hyvä myös muistaa, että samasta vahingosta ei voi saada korvausta kahdesti. Jos vahingonkärsijä saa korvausta muualta, esimerkiksi vakuutusyhtiöltä, vähentää tämä määrää, jonka hän voi vaatia vahingonaiheuttajalta.

Vahingonkorvausasian ratkaiseminen tuomioistuimessa

Vahinigonkorvauskanne ja siihen vastaaminen

Vahingonkärsijä voi nostaa vahingonaiheuttajaa kohtaan vahingonkorvauskanteen tuomioistuimessa ja vaatia vahingonkorvausta oikeusteitse. Tällöin vahingonkärsijä on asiassa kantaja ja vahingonaiheuttaja vastaaja. Vahingon aiheuttajaksi väitetyn tulee vastata kanteeseen määräajassa sillä uhalla, että kanne saatetaan muutoin hyväksyä yksipuolisella tuomiolla.

Kanteessa vaaditaan yleensä, että tuomioistuin vahvistaa vahingonaiheuttajan korvausvelvollisuuden ja määrää vahingonaiheuttajan korvaamaan vahingonkärsijän oikeudenkäyntikulut. Samalla haastehakemuksella voidaan myös esittää muita vaatimuksia, jotka koskevat samaa asiaa ja samaa vastaajaa.

Todistelu tuomioistuimessa

Ennen kuin tuomioistuin antaa asiassa tuomion, sekä vahingonkärsijällä että vahingonaiheuttajalla on tilaisuus esittää näyttöä väitteidensä tueksi. Vahingonkärsijän on yleensä näytettävä toteen kolme asiaa, jotta hänen vaatimuksensa voi menestyä:

1. vahingon aiheutuminen ja määrä
2. vahingon aiheuttaja on toiminut huolimattomasti tai laiminlyönyt tehdä jotakin, mitä häneltä on erityisesti edellytetty
3. aiheutunut vahinko on syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan toimintaan tai laiminlyöntiin.

Joissakin asioissa näyttövelvollisuus voi poikkeuksellisesti olla käännetty, eli vahingon aiheuttaja joutuukin todistamaan, että vahinkoa ei ole aiheutunut tai että hän ei ole vastuussa vahingosta. Esimerkiksi asuntokaupan virhetilanteissa on asuntokauppalain mukaan myyjän vastuulla osoittaa, että asunnon virhe ei johdu huolimattomuudesta hänen puolellaan. Ostaja joutuu siten näyttämään pelkän vahingon olemassaolon ja sen syy-yhteyden myyjän toimintaan.

Siitä riippumatta, kenellä on asiassa näyttövelvollisuus, vahingon aiheuttamisesta syytetyllä on velvollisuus näyttää toteen vastaväitteet, joihin hän vetoaa kiistäessään haastehakemuksen

Hän voi kiistää korvausvastuunsa esimerkiksi seuraavilla perusteilla:

1. korvattavaa vahinkoa ei ole aiheutunut tai vahinko on tullut korvatuksi muulla tavoin, esim. vahingonkärsijän vakuutuksesta.
2. oikeus vahingonkorvaukseen on vanhentunut
3. hän ei ole menetellyt huolimattomasti
4. hän ei olisi voinut kohtuudella välttää vahingon syntymistä
5. vahinko on aiheutunut, mutta sen on aiheuttanut joku muu tai se ei ole riittävässä syy-yhteydessä juuri vahingonaiheuttajan toimintaan tai laiminlyöntiin
6. vahingonkärsijä on myötävaikuttanut vahinkoon
7. asianosaisten olosuhteet huomioiden vahingonkorvauksen tuomitseminen olisi kohtuutonta, tai korvausta tulisi ainakin alentaa täysimääräisestä.

Vahingonkorvausasian ratkaiseminen tuomioistuimen ulkopuolella

Vahingonkorvausasian sopiminen

Vahingonkärsijällä ja vahingonaiheuttajalla on oikeus sopia vahingonkorvauksesta keskenään. Usein sovinto on halvempi ja nopeampi vaihtoehto ratkaista asia kuin korvausvaatimuksen vieminen oikeuteen, jos neuvotteluyhteys osapuolten välillä vain löytyy. Kun vahingonkorvausriita sovitaan, siitä kannattaa tehdä kirjallinen sovintosopimus, jolla pystytään jälkikäteen osoittamaan sovinnon sisältö. Myös oikeusturvavakuutukset edellyttävät usein kirjallista sovintosopimusta, jotta asiamieskuluista voi hakea vakuutuskorvausta.

Tuomioistuinsovittelu vahingonkorvausasiassa

Jos vahingonkorvausasian osapuolet eivät ole kyenneet pääsemään sovintoon ennen kuin asia etenee tuomioistuimeen, asian sopimista on vielä mahdollista yrittää tuomioistuinsovittelussa sovittelijatuomarin johdolla. Tuomioistuinsovittelun kokeileminen ei juurikaan viivästytä asian etenemistä käräjäoikeudessa, sillä asia säilyy käräjäoikeuden käsittelyjonossa ja sen käsittelyä voidaan jatkaa normaalisti, jos juttu ei pääty sovittelussa.

Välimiesmenettely

Vahingonkorvausriidan osapuolet voivat sopia, että he antavat asian yksityisten välimiesten ratkaistavaksi julkisen tuomioistuimen sijaan. Välimiehet toimivat asian ratkaisijoina kuten tuomarit, paitsi että käsittely välimiesmenettelyssä on nopeampaa, yksityistä ja maksullista. Välimiesmenettely on tavanomaista yritysten välisissä sopimusperusteisissa vahingonkorvausasioissa, joissa rahallinen intressi on suuri, sillä osapuolilla voi olla tarve saada riita nopeasti ratkaistua tai huoli julkisen tuomioistuinkäsittelyn tuomasta mainehaitasta yritykselle.