Sovittelu riita-asiassa ja tuomioistuinsovittelu

Tuomioistuinsovittelu vs. riita-asian oikeudenkäynti

Tuomioistuinsovittelussa riita-asia voidaan ratkaista sovinnollisesti oikeudenkäynnin sijaan. Sekä tuomioistuinsovittelu että oikeudenkäynti tapahtuvat tuomioistuimessa tuomarin johdolla, mutta menettelyissä on myös eroavaisuuksia. Oikeudenkäynnissä jutun käsittelystä vastaa tuomari, joka kuulee osapuolia ja antaa lakiin perustuvan tuomion. Sovittelussa taas haetaan ratkaisua, jonka osapuolet yhdessä haluavat tehdä.

Sovittelua hakeakseen asiaa ei tarvitse laittaa vireille oikeudenkäynnissä. Sovintoneuvottelut etenevät osapuolten ehdoilla. Sovittelun tarkoituksena on, että oikeudenkäyntiin ei tarvitse jatkaa tai että jo aloitettu oikeudenkäynti saadaan lopetettua sovintoon. Sovittelun voi kuitenkin myös lopettaa milloin tahansa ja siirtyä oikeudenkäyntiin.

Mistä asioista voi sovitella tuomioistuinsovittelussa?

Sovitella voidaan sellaisia riita- ja hakemusasioita, jotka voitaisiin muutoinkin käsitellä tuomioistuimessa. Erimielisyydet voivat liittyä esimerkiks:

• sopimuksiin
• perintöasioihin
• vahingonkorvauksiin
• asuntokauppariitoihin
• kiinteistöriitoihin
• työsuhderiitoihin
• naapuririitoihin
• huoneenvuokraukseen.

Sovittelu on vapaaehtoista, joten kaikkien osapuolten suostumus on tarpeen sovittelun aloittamiseksi. Lisäksi sovittelun tulee olla asian luonteen mukaan soveltuvaa ja tarkoituksenmukaista osapuolten vaatimusten kannalta. Tuomioistuimen päätöksestä riippuu, aloitetaanko sovittelu.

Tuomioistuinsovittelu ja riita-asian oikeudenkäynti prosesseina

Sekä oikeudenkäyntiä että tuomioistuinsovittelua johtaa tuomioistuimen tuomari, mutta heidän roolinsa ovat erilaiset. Oikeudenkäynnissä tuomarin tehtävänä on ratkaista juttu lain nojalla, kun taas sovittelussa tuomari toimii sovittelijan roolissa ja ohjaa osapuolia neuvottelemaan keskenään. Sovittelijana ja jutun käsittelijänä tuomioistuimessa toimivat aina eri tuomarit.

Tuomioistuinsovittelun etuna on varmuus ja joustavuus. Riita-asian oikeudenkäynnissä tuomioistuimen ratkaisun on perustuttava lakiin ja oikeuskäytäntöön, eikä tuomioistuin ole sidottu osapuolten ratkaisuehdotuksiin. Tuomioistuinsovittelussa taas osapuolet saavat määritellä sovinnon ehdot. He voivat myös jättää sovinnon tekemättä. Osapuolten sopimusvapaus on laaja, sillä he voivat sopia myös ratkaisusta, jollaista tuomioistuin ei voisi antaa. Sovittelija on sidottu osapuolten tekemään ratkaisuun. Osapuolten sopimusvapauden rajana on kohtuullisuus.

Sovinto ei välttämättä ole heikompi ratkaisu kuin tuomio. Moni pitää tärkeänä sitä, että tuomioistuimen tuomio voidaan tarvittaessa siirtää suoraan ulosottoon. Osapuolet voivat sovittelun päätteeksi pyytää tuomioistuinta vahvistamaan myös heidän sovintonsa, jolloin sovinnolla on samat vaikutukset kuin tuomioistuimen tuomiolla. Jos sovintosopimusta ei vahvisteta, se sitoo yhä osapuolia heidän välisenään sopimuksena. Tällöin sovitun suorituksen saamiseksi voidaan tarvita erillisiä perintätoimia, jos vastapuoli ei noudata sovintosopimusta.

Vaikka tuomioistuinsovittelu on erilainen prosessi kuin oikeudenkäynti, sekä sovittelussa että oikeudenkäynnissä osapuolet saavat käyttää juristin apua. Tämä myös kannattaa, jotta osapuoli osaa pukea vaatimuksensa sanoiksi eikä joudu vastapuolen johdattelemaksi. Osapuolet voivat myös esittää sovintomenettelyssä todisteita tai asiantuntijalausumia kuten oikeudenkäynnissäkin. Erona on, että sovintomenettelyssä todistelua ei esitetä tuomarille vaan vastapuolelle.

Tämä tuomioistuinsovittelussa kiinnostaa

Sovintosopimus voi olla osapuolelle sekä edullisempi että epäedullisempi kuin tuomio. Lopputulos on pitkälti kiinni osapuolista. Osapuoli voi haluta joustaa vaatimuksistaan päästäkseen riidasta eroon nopeammin tai välttyäkseen epävarmuudelta, joka oikeudenkäyntiin ja tuomion odottamiseen liittyy.

Tuomioistuinsovittelu on nopeampi ja edullisempi kuin oikeudenkäynti. Tuomioistuinsovitteluun pääsee usein jo parin kuukauden odotuksella, kun oikeuskäsittelyä voi joutua odottamaan yli vuoden haastehakemuksesta. Sovittelu on usein myös halvempi, koska kirjelmöintiä ja todistelua ei tarvita samassa mittakaavassa kuin oikeudenkäynnissä. Sovintomenettelyssä kukaan osapuoli ei myöskään joudu korvaamaan toisen kuluja riippumatta siitä, päästäänkö sovintoon vai lopetetaanko sovittelu tuloksettomana.

Oikeudenkäynnissä taas häviäjä voi joutua korvaamaan myös voittajan kulut riita-asiassa. Riita-asioissa on harvoin varmaa, kumpi osapuoli tulee voittamaan, joten tuomioistuinsovittelu on oikeudenkäyntikulujen kannalta riskittömämpi ratkaisu.

Tuomioistuinsovittelu tarjoaa paremmat mahdollisuudet keskustella riidanalaisesta asiasta avoimesti. Oikeudenkäynnissä osapuolen on varottava sanojaan, sillä kaikki hänen myöntämänsä voidaan huomioida tuomiosta päätettäessä. Oikeudenkäynti ratkaisee riidan muodollisesti, mutta ei puutu riidan taustalla oleviin tekijöihin. Tuomioistuinsovittelu taas on luottamuksellinen prosessi, eli siellä sanottua ei saa huomioida myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Sovintomenettely antaa osapuolille mahdollisuuden sopia myös välinsä, mikä voi olla hyödyllistä esimerkiksi yrityksen liikesuhteille.

Miten tuomioistuinsovittelu eroaa riita-asian oikeudenkäynnistä?

Sovittelussa osapuolet hallitsevat prosessia. Heillä on laaja harkintavalta sovinnon sisällöstä. Tuomarilla on oikeudenkäynnissä vähäisesti harkintavaltaa, sillä hänen tulee noudattaa lakia ja muiden tuomioistuinten antamia ratkaisuja. Siksi tuomioistuinsovittelussa on mahdollista päästä myös ratkaisuihin, joita tuomioistuin ei voisi oikeudenkäynnissä tuomita.

Sovittelu on luottamuksellinen ja yksityinen prosessi. Osapuolet voivat pyytää sovittelun toimittamista ilman yleisöä, eikä sovittelukeskusteluja voi ottaa todisteeksi oikeudenkäynnissä. Osapuolet voivat siis puhua vapaammin kuin oikeudenkäynnissä.

Riita-asian oikeudenkäynti kestää pitkään, ja muutoksenhaku voi lykätä lopullisen ratkaisun saamista entisestään. Ajan tuomioistuinsovitteluun saa yleensä murto-osassa siitä ajasta, joka haastehakemuksesta menisi jutun käsittelyn alkamiseen. Ero prosessien nopeudessa saa monet kokeilemaan sovittelua, sillä ratkaisemattoman riidan kanssa voi olla vaikeaa elää.

Tuomioistuinsovittelun ja oikeudenkäynnin kulut eroavat toisistaan. Tuomioistuin perii kummastakin prosessista maksun, ja suurin ero muodostuu asianosaisten oikeudenkäyntikuluista. Oikeudenkäynnissä todistelun ja lausumien on oltava perinpohjaisia, koska osapuolten tulee vakuuttaa asiasta tietämätön tuomari oman kantansa oikeellisuudesta. Lisäksi oikeudenkäynnissä häviäminen voi tulla kalliiksi: häviäjä saattaa joutua maksamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Sovittelussa todistelu voi olla vapaamuotoisempaa ja kevyempää, ja sovittelun päättyessä jokainen maksaa omat kulunsa. Myös se, joka todennäköisesti häviäisi oikeudenkäynnissä, voi voittaa sovittelussa, ainakin vastapuolensa oikeudenkäyntikulujen verran.

Sovittelu ei velvoita mihinkään. Se aloitetaan vain kaikkien osallisten yhteisestä päätöksestä. Sovittelun voi halutessaan jättää kesken, eikä keskeyttämisestä aiheudu osapuolelle muuta vahinkoa kuin hänen omat kulunsa. Oikeudenkäynnissä taas vastaajan eli sen, jota vastaan kanne on nostettu, tulee vastustaa kannetta aktiivisesti. Muuten hänet voidaan tuomita kanteessa vaadittuihin seuraamuksiin yksipuolisella tuomiolla.

Riita-asia voidaan pyrkiä ratkaisemaan tuomioistuinsovittelussa ennen oikeudenkäyntiin etenemistä, jos riitaa ei ole saatu ratkaistua muilla keinoilla. Tuomioistuinsovitteluun pääsee nopeasti, ja kulut ovat oikeudenkäyntiä maltillisemmat. Siksi sovittelu on hyödyllinen vaihtoehto etenkin asunto- ja kiinteistökauppariidoissa.

Sovittelu käynnistetään asianosaisten hakemuksesta. Sovittelu järjestetään puolueettoman sovittelijatuomarin johdolla. Asianosaiset pyrkivät keskustelemaan keskenään ja löytämään riidalle molempien hyväksymän ratkaisun, joka vahvistetaan sovintosopimuksella. Sovinto voi vaatia kompromisseja, mutta se säästää osapuolet prosessikuluilta ja pitkältä oikeudenkäynniltä. Joskus sovintoa ei löydetä, jolloin asian käsittelyä voidaan jatkaa oikeudenkäynnissä.

Tuomioistuinsovittelu pienentää riidan kuluja ja riskejä

Oikeudenkäyntiin  liittyy lähes aina epävarmuustekijöitä, jotka voivat kääntää riidan lopputuloksen täysin päinvastaiseksi odotetusta tai osapuolen oikeustajun mukaisesta. Erilaisten epävarmuustekijöiden lisäksi oikeudenkäynnistä syntyy kuluriski, koska yksi osapuoli voidaan tuomita maksamaan kaikkien oikeudenkäyntikulut. Hävinneelle maksettavaa voi tulla enemmän oikeudenkäyntikulujen muodossa kuin varsinaisina korvauksina.

Oikeusturvavakuutuksesta on apua, mutta aina se ei pelasta: se ei useinkaan kata kaikkia kuluja, vaan siinä on omavastuu ja korvauskatto. Vakuutusehdoista riippuen kuluja ei välttämättä korvata ennen kuin asiassa saadaan tuomio tai osapuolet pääsevät sovintoon.

Sovittelun kulut ovat suhteellisen pieni osa koko oikeusprosessin kuluista. Sovittelua kannattaa kokeilla, koska sillä on mahdollista pienentää kuluriskiä merkittävästi. Sovittelukulut pysyvät matalina, sillä sovittelu ei ole yhtä muodollinen ja kirjallinen prosessi kuin oikeudenkäynti. Sovittelussa ketään ei myöskään voida pakottaa vastaamaan toisen osapuolen kuluista, vaan kuluriski jakaantuu tasaisesti kummallekin.